Tenniksen palkintorahat ovat absoluuttisella huipulla jättimäisiä. Arki tämän kärjen välittömässä peesissä ei kuitenkaan ole niin ruusuista kuin olettaa voisi.
Kuluva kausi on ATP-kiertueen osalta saatu päätökseensä. Rahalistan kärkinimi oli Rafael Nadal.
Nadal tienasi kaudella 2017 kaikkiaan noin 12,7 miljoonaa dollaria. Toiseksi eniten rahaa pelasi Roger Federer ($11,8 milj.). Kärkikaksikon takana kolmantena on ATP-finaaliturnauksen nimiinsä vienyt Grigor Dimitrov ($5,6 milj.).
Suomen Henri Kontisen kausi yhdessä hänen nelinpeliparinsa John Peersin kanssa oli menestyksekäs. Pari aloitti kauden Australian Openin voitolla ja päätti sen ATP-finaaliturnauksen voittoon Lontoon O2-areenalla. Menestys näkyi myös kaksikon tilipussissa, sillä kumpikin tienasi vuonna 2017 pelaamalla noin 1,15 miljoonaa dollaria.
Tulot “romahtavat” ylimmän kärjen takana
Tenniksen superntähdet, kuten Roger Federer ja Novak Djokovic, ovat urallaan tienanneet yli 100 miljoonaa euroa palkintorahoina. Tähän summaan ei ole laskettu mukaan sponsorituloja, mitkä esimerkiksi Federerin kohdalla lihottavat kukkaroa pelkästään tänä vuonna vielä kymmenillä miljoonilla dollareilla.
Vaikka tennis onkin yksi maailman suosituimmista urheilulajeista, jota pelaavat kymmenet miljoonat ihmiset, vain murto-osa onnistuu tienaamaan sillä elantonsa.
Kun katsoo esimerkiksi vuoden 2017 ATP Tourin ansiolistoja, jo rankingissa sijan 250 paikkeilla tulot putoavat selvästi alle 100 000 dollarin. Alle 50 000 dollarin mennään sijan 360 paikkeilla ja listan 500. pelaaja tienasi enää noin 24 000 dollaria.
Summat kuulostavat suurilta, mutta tennispelaajan elämä on kallista, sillä siihen sisältyvät jatkuva lentomatkustus sekä hotelleissa asuminen. Onkin selvää, että vain murto-osa miljoonista tennisammattilaisuudesta haaveilevista saavuttaa tämän tavoitteen.
Tenniksen palkintorahat eivät monia elätä
Jarkko Niemistäkin valmentanut Henrik Johansén tiedostaa läheisesti tennispelaajien taloudelliset haasteet.
Johansénin asiantuntijalinjaus onkin varsin tylyä kuultavaa.
-Sinun täytyy olla Grand Slam -tason pelaaja (ATP-listan 104 parasta pääsevät suoraan Grand Slameihin), jotta voit oikeasti kuvitella esimerkiksi ostavasi jotain ylimääräistä, kuten vaikka auton. Muuten lähes kaikki rahat menevät kulujen kattamiseen. Grand Slameihin, kun pääset, niin jo avauskierroksen tappiosta saa nykypäivänä kymmeniä tuhansia (US Open 2017: 50 000 dollaria).
-Puolestaan, jos puhutaan siitä, että pelaamalla ylipäätään pystyy elättämään itsensä, sinun täytyy olla sijoilla 150-200, Johansén linjaa.
(Vuonna 2017 ATP-listan 104. sijalla oleva Guido Pella tienasi hieman alle 500 000 dollaria palkintorahoja. Sijalla 150 oleva Norber Gombos tienasi noin 260 000 dollaria ja sijalla 200 oleva Nicolas Jarry noin 167 000 dollaria.)
Verojakin tennispelaajan täytyy luonnollisesti maksaa – ensin maahan, jossa turnaus pelataan ja vielä tämän jälkeen kotimaahan.
Unelman eteen maksettava tuhansia – ja taas tuhansia
Johansén avaa nuoren pelaajan kulurakennetta esimerkin kautta.
-Kuvitellaan, että lähetän lapseni turnaukseen johonkin Euroopan maahan Futures-tason turnaukseen. Kuluja tästä kertyy helposti yli 1000 euroa. Jos hän häviää ensimmäisellä kierroksella, palkintoraha voi olla noin 100 euroa. Tässä kohtaa tappiota tulee siis noin 900 euroa.
-Otetaan toinen esimerkki. Tämä samainen juniori pelaa vuodessa 30 turnausta ja etenee joka ikisessä turnauksessa keskimäärin puolivälieriin, josta palkintorahaa voi saada noin 500 euroa. Tässä kohtaa kuluja on siis tullut 30 000 euroa, mutta tuloja vain 15 000 euroa, josta pitää luonnollisesti maksaa vielä verotkin.
Ero on siis valtava, mutta Johansénin mielestä rahassa, ei niinkään tenniksen tasossa.
-Kuten sanoin, Grand Slamissa voit mennä häviämään ensimmäsellä kierroksella neljästi vuodessa ja sinulla on jo mukavat tienestit. Jos puolestaan portit eivät “Slameihin” aukea, kierrät todennäköisesti koko vuoden Challenger- tai Futures-tason kisoja ja sinun on viikosta toiseen pelattava hyvin, jotta edes pärjäät joten kuten taloudellisesti.
-Raadollista koko hommasta tekee se, että tämä valtava ero on vain palkintorahoissa – ei niinkään pelin tasossa. Monet alemmankin tason pelaajat omistavat kyllä kyvyt, joilla esimerkiksi Gran Slamienkin jatkokierrokset voisivat olla mahdollisia. Ensiksi ranking täytyy kuitenkin saada tarpeeksi korkealle, eli 104 parhaan joukkoon.
Hieno esimerkki tarvittavien kykyjen omaamisesta on brittipelaaja Marcus Willis, joka eteni sensaatiomaisesti kesällä 2016 karsinnoista aina Wimbledonin pääsarjaan asti. ATP-listan 772. sijalla ollut Willis selviytyi toiselle kierrokselle asti, jossa Roger Federer oli vahvempi. Warwick Boat Clubilla tennisvalmentajana työskentelevä Willis tienasi suorituksestaan kuitenkin 60 000 euroa viemiseksi vanhemmilleen, joiden luona 25-vuotias mies yhä tuolloin asui. Tätä ennen miehen pelaamalla ansaitut tienestit koko vuonna 2016 olivat muutamia satasia.
Sanomattakin on selvää, että Willisin suoritus loi uskoa myös monille tennisuransa kanssa kamppaileville pelaajille, jotka haaveilevat, että voisivat vielä jonain päivänä pelata Wimbledonissa – tai edes tienata rakastamallaan lajilla elantonsa.
Katso myös: Tenniksen palkintorahat: ATP – Pelaajien ansiot vuonna 2017 (Linkki aukeaa PDF-tiedostona)
