Tänä päivänä MM-historiassa – eli se kerta, kun Koivu löi Suomen finaaliin!

Tänä päivänä MM-historiassa – eli se kerta, kun Koivu löi Suomen finaaliin!

Tänä päivänä MM-historiassa Koivu löi Suomen finaaliin ja Pepsiveljekset heittivät ensimmäisen keikkansa Suomen ja Ruotsin yhteiskisoissa.

Kisojen alku on pitänyt historianörtinkin sen verran kiireisenä, että sarja joutui pariksi päiväksi pelikielotoon. Mutta tästä lähdemme jälleen historian lehdille, jotka tosin alkavat toukokuun vanhetessa käydä pikkuhiljaa ohuemmiksi ja ohuemmiksi.

12.5.2001, Saksa (Hannover, Köln & Nürnberg)

Tänä päivänä Saksan kisoissa oli ohjelmassa semifinaalit. Päivän ensimmäisessä pelissä kohtasivat Tsekki ja Ruotsi. Tsekki rokotti jo 20sek pelin jälkeen, mutta Ruotsi tuli tasoihin ja painoi johtomaalin slaavihäkkyrään kolmannen erän alussa. Jokainen varmasti tietää mitä tarkoittaa, kun Ruotsi tekee ruotsit?

Ja koska Suomi on ollut ottavana osapuolena niin monta kertaa, kun Ruotsi on tehnyt ruotsit, niin jokainen meistä varmasti tietää miltä tuntuu ja osaa arvostaa sitä kihelmöivää, jopa viettelevää vahingonilon tunnetta, kun joku muu tekee Ruotsille ruotsit?

Sanoisin, että tuo mainittu tunne pääsee nyt vellomaan, sillä Tsekki tasoitti ottelun ajassa 51:55. Ja meni rankkarivoitolla finaaliin. Mmmm…hyvältä tuntuu!

Arpa heitti Leijonille puolestaan USA:n. Jännitysmomenttia nostivat paitsi pelin panokset, mutta myös se pikkufakta, että Suomi oli ottanut kyykkyä USA:lta viikkoa aiemmin jatkolohkon pelissä. Mieltä toki helpotti se, että peli käytännössä kaatui huonoon avauserään. Semifinaaleissa Leijona tuskin aloittaisi yhtä nuhaisesti.

Tällä kertaa noudatettiin tosiaan aivan eri keittokirjaa ja tulinen soppahan siitä tuli. Suomi siirtyi avauserässä johtoon. Jenkit puskivat tasoihin toisen erän lopussa, mutta illan viimeisen hitaan tullessa oli USA jo sammuneena pöytään ja Leijona kruunattiin tanssilattian kunkuksi. Loistava kolmas erä oli Leijonahistorian kuudennen finaalipaikan viimeinen sinetti.

11.5.2006, Latvia (Riika)

Teen Latvian kisojen kohdalla pienen poikkeuksen aikajanan suhteen, sillä eilispäivänä 13 vuotta sitten nähtiin yksi kisahistorian ikimuistoisista episodeista.

Isäntämaa Latvia kohtasi jatkolohkon avauspelissään Kanadan. Tätä peliä ei kuitenkaan muisteta Kanadan suvereenista 11-0-voitosta, vaan eräästä amerikkalaisherrasta, joka todella otti yleisönsä. Päätuomari Rick Lookerin linja ei kauniisti sanottuna juuri miellyttänyt latvialaisyleisöä, vaan ottelu jouduttiin yleisön raivostumisten johdosta keskeyttämään kahdesti.

Ensimmäisen kerran yleisön kiukkumittari meni verenpunaiselle ajassa 18:00, kun Looker oli viheltänyt Latvialla erän kahdeksannen(!) rangaistuksen. Kentälle lensi istuinalusia, muovipulloja, kolikoita ja kaiken huippuna joku yleisön edustaja suivaantui niin pahasti, että kiskaisi piru vie toisen lenkkarinsa jäälle! Tilanteessa erätaukoa aikaistettiin ja jää ajettiin ryönästä puhtaaksi.

Tämä näytti rauhoittavan latvialaiset, sillä toinen erä eteni varsin rauhallisesti, mutta kekäle jäi vielä hiipuvan nuotion sydämeen kytemään…

Lue myös: Katso kaikki jääkiekon MM-kisojen ottelut ilmaiseksi!

Kolmannen erän alussa yleisö oli jälleen pyhän vihan vallassa. Kanada oli latonut nopeaan tahtiin kolme säkkiä ja Latvialle oli tulossa varsin löysä jäähy. Enempää ei vaadittu. Jos aiemmin yleisön raivo oli lyönyt yli, niin toinen aalto olikin sitten jotain minkä K-merkintä ei todella suosittelisi sitä perheen pienemmille.

Lookerin kävellessä jäältä hän sai niskaansa kaiken mitä latvialaisten taskuista löytyi heitettäväksi. Paperisilppua, kolikoita ja ehkä suurimpana raivostumisen osoituksena eräs katsoja heitti piripintaan lasketun olusensa jenkkidumarin päälle.

Joukkueet komennettiin koppiin eikä tilanne näyttänyt rauhoittuvan, joten joukkueen varakapteeni, HPK:sta tuttu Janis Sprukts, luisteli kentälle, meni suoraa päätä toimitsija-aitioon, painoi mikin päälle ja piti puhuttelun yleisölle.

– Ymmärrän, että tuomarit ovat tehneet virheitä. Me pelaajat kuitenkin haluaisimme pelata pelin loppuun, Sprukts vetosi.

Jää ajettiin tämän jälkeen ja peli saatiin liputettua lopulta maaliin, mutta Looker meinasi toimillaan saada liekin leimahtamaan vielä kolmannenkin kerran. Yleisö oli kuitenkin saanut suurimmat vihan liekit pois systeemistään, joten vaikka jännite velloi, niin se ei enää purkautunut.

12.5.2007, Venäjä (Moskova)

Tänä päivänä Moskovan valot oli naksautettu päälle semifinaalin kunniaksi. Peli on yksi leijonahistorian ikimuistoisimmista taisteluivoitoista. Venäjän hirmujoukkue onnistui menemään johtoon jo ensimmäsiellä kympillä, mutta Joroisten härkä, Jukka Hentunen iski tasoituksen. Painiotteet olivat väkeviä ja olkapäät kävivät lähellä tatamia, mutta ratkaisua ei tullut. Ei suuntaan, ei toiseen. Peli meni jatkoajalle. Sitä ehdittiin pelata vähän reilut viisi ja puoli minuuttia, kun saimme todistaa suuren hetken.

Tuolla nimenomaisella hetkellä Mikko Koivu lakkasi olemasta se Saku Koivun lahjakas veli. Tuolla hetkellä hänestä tuli unisimmankin silmissä tähti, jolla oli täysin oma identiteettinsä. Tuolla hetkellä hän sinetöi asemansa veljensä seuraajana, uutena leijonakapteenina!

Henkilökohtaisesti maali on jäänyt myös varsin elävästi mieleen, sillä olin ollut kuomien kanssa ottamassa melko ankarasti kupposta edellisenä iltana ja vielä pelin alun tienoilla olo ei ollut niitä ihmiselämän kukkeimpia. Adrenaliinin, särkylääkkeen ja vissyn vaikutuksella aloin toipua ja olo alkoi normalisoitua. Koivun maalin jälkeen rääkäisin niin kovaa, että kankkunen teki paluun kahta kauheampana.

Tämä on yksi suosikkimaaleistani myös Koivun oivalluksen ja sen röyhkeyden myötä. Todellinen tahto- ja taistelumaali!

12.5.2008, Kanada (Halifax & Quebec City)

Tänä päivänä Kanadassa nähtiin mielestäni kisahistorian upein oma maali. Ottelu oli Sveitsi-Venäjä ja maalarina Sveitsin pakki Philippe Furrer.

Mielestäni ruotsalaisselostajien tapa käsitellä tilannetta tuo oivallisen lisäsäväyksen tilanteen humoristisuuteen.

12.5.2010, Saksa (Gelsenkirchen, Köln & Mannheim)

Tänä päivänä Saksassa oli tosi kyseessä. Suomi ja USA olivat ajautuneet ahdinkoon, joten viimeinen ottelu ratkaisisi kumpi näistä perinteisistä kiekkomaista putoaisi puolivälierien ulkopuolelle ja joutuisi pelaamaan sarjapaikastaan. Voittaja veisi kaiken.

USA aloitti maalinteon jo reilun kolmen minuutin jälkeen ja putoamissarjan uhka, joka niin monta vuotta oli täysin mahdoton ajatus, olikin yhtäkkiä varsin todellinen. Kauan mentiinkin näissä merkeissä, kunnes ajassa 35:52 Leo Komarov teki yhden kisahistorian isoimmista maaleista. Hän toi Leijonat tasoihin ja sytytti liekin.

Sami Kapanen sai lopulta voittomaalin nimiinsä, mutta Komarovin maali rikkoi kipsin. Kapasen maalissakin oli tosin hiukan historiallista kalsketta. Siinä nähtiin viimeistä kertaa kahden Leijonalegendan yhteispeliä. Petteri Nummelin antoi Kapaselle herkkulätyn ja vapaaseen paikkaan päässyt Kapanen hautasi karkin yläpesään. Nämä olivat viimeiset kisat molemmille herroille ja olen aina ajatellut, että he halusivat vielä kerran tehdä jotain suurta ja tärkeää kotimaansa puolesta.

Hulluintahan tässä lohkossa oli se, että USA-voitolla Leijonat, joka olisi tappiolla ollut ulkona, voitti alkulohkonsa.

12.5.2013, Ruotsi & Suomi (Tukholma & Helsinki)

Tänä päivänä Venäjä-Slovakia-ottelun kolmannessa erässä tapahtui jotain, miksi Ilya Kovalchuk ja Aleksander Radulov tunnetaan loppuikänsä “Pepsiveljeksinä.”

Mika Kortelaisen kommentti “siitä ei muut saa huikkaa” kuvastaa osuvasti Pepsiveljesten koko turnausta. Se oli pelkkää itsekästä keskenään syöttelyä vailla joukkuepelin häivääkään. Ketjun kolmatta lenkkiä ei käytännössä tarvittu, sillä he pelasivat vain toisilleen.

Markku Silvennoinen

Jaa tämä:



Aiheeseen liittyvät julkaisut