Tänä päivänä MM-historiassa – Den glider in, soi kriisipuhelin

Tänä päivänä MM-historiassa – Den glider in, soi kriisipuhelin

Tänä päivänä MM-historiassa on koettu tunneskaalan molemmat ääripäät niin syvällisesti kuin vain on mahdollista. On menty kovaa ylös ja tultu rajusti alas.

7.5.1994, Italia (Bolzano, Canazei & Milano)

Tänä päivänä oli Milanon areena varattu välieräpäivän riennoille. Välierät tosin olivat Italian kisoissa pelkkä muodollisuus. Kanada oli jyrännyt oman lohkonsa puhtaalla pelillä läpi, Leijonat menettivät yhden ainoan pisteen Tsekki-tasapelin takia omassaan. Käsikirjoitus oli selvä. Tie oli pedattu turnauksen kahdelle parhaalle, eikä siihen ollut kellään mitään sanottavaa. Kaikkein vähiten vastustajilla.

Kanada paahtoi Ruotsin ekstrarapeaksi maalein 6-0 ja Suomi jätti USA:lle pesään tuhkat, mutta vei takan ja koko talon voittamalla jenkit 8-0. 1994 kisoista voi lukea lisää Leijonamuistoja-sarjan ensimmäisestä osasta.

7.5.1995, Ruotsi (Gävle & Tukholma)

Tänä päivänä Suomea vaivannut lama pysähtyi, jos hurjimpia teorioita uskoo. 1995 kisoja olen muistellut myös Leijonamuistoja-sarjassa, mutta Globenin finaalia ei voi sivuuttaa. Ei millään!

Kun pelin tuoreeltaan katsoin kaikkien näiden taas vuosien jälkeen, niin tuntuu hassulta, että Suomea pidettiin finaalissa ennakkosuosikkina, sillä Ruotsi piti peliä hallussaan. Numerot hämäävät sikäli paljon, että ei se ollut lähellekään dominointia. Suomi voitti oikeastaan sillä “wanhan ajan tawalla”, eli loistavan, uhrautuvan puolustuspelin, Jarmo Myllyksen upean maalivahtipelin ja äärettömän tehokkaiden vastaiskujen ansiosta.

Esimerkiksi avauserässä Leijonilla oli ensimmäiseen kymppiin kaksi hyökkäystä, molemmista tuli maalipaikka ja jälkimmäisestä Ville Peltonen teki 1-0. Toisessa Suomi oli todella ahtaalla, kunnes Peltonen sai tilaa ja pyssytti 2-0. Voitto on upea, mutta ei ehkä NIIN säkenöivä kuin on pelin jättämä muistijälki puhumattakaan mitä ottelu merkitsi Suomen kiekkoilulle. Jääkiekosta tuli Suomen ykköslaji.

Tämä peli oli se hyökyaalto, jolla Kalervo Kummola kohortteineen ratsasti jokaiseen pikkupitäjään viemään jääkiekon ilosanomaa eteenpäin. Miesten jääkiekko taitaa olla aika lailla ainoa laji, jossa kansainvälisen menestyksen tuomaa hyvää mieltä on saatu siirrettyä myös kansallisiin sarjoihin.

Yksi suosikkitarinoistani 1995 finaalin ympärillä liittyy pelipaitoihin. Ennen finaalia käytiin pelaavien joukkueiden ja järjestäjien kesken palaveri, jossa muun muassa päätettiin siitä kuka pelaa minkäkin värisellä paidalla. Ruotsille oli ilmeisen kova pala, etteivät he saaneet pelata tutulla keltaisella paidalla. Tästä alkoi inttäminen, johon tuskastuneena joukkueenjohtaja Heikki “Hexi” Riihiranta tiuskaisi, että “no me pelataan sit vaikka j**alauta punaisella paidalla!”

Ensimmäinen mestaruus on aina ensimmäinen ja jo siksi erityinen, mutta onhan tässä paljon kaikkea. Kaikki ne pettymykset ja alemmuudentunnot, mitkä tämä voitto (hetkeksi) pyyhki pois. Joukkue, jossa on toinen toistaan hienompia pelaajia. Pitkä tarinan kaari, jossa joukkueesta kasvoi tappioiden kautta koko kansan omakseen ottama sankarilauma. Tarinaan pääsee aika hyvin sisälle tämän mainion dokumentin kautta.

Ja olisihan se rikollista jättää tästä pois myös koko ottelun linkki, kun kerran tämäkin kansallisaarre Youtubesta löytyy. YSIVIIS NEVÖ FÖGET!! NEVÖ!!!

7.5.1997, Suomi (Helsinki, Tampere & Turku)

Tänä päivänä ohjelmassa oli peli, joka ratkaisisi Leijonien osalta kotikisojen suunnan. 1997 kisat oli järjestelmältään erityinen, koska vastaavalla tavalla ei kisoja ole sittemmin pelattu. Nämä olivat myös toistaiseksi viimeiset 12 maan kisat. Kahdesta alkulohkosta kolme parasta jatkoi välisarjaan, jonne maat saivat mukaansa alkusarjan keskinäisten pelien pisteet. Välisarjassa pelattiin yksinkertainen sarja niiden maiden kesken, jotka eivät olleet vielä kohdanneet. Kaksi parasta matkaisi finaaliin, joka mentiin toistaiseksi (ja tietyllä tapaa valitettavastikin) ainoan kerran paras kolmesta –mallisella finaalisarjalla. Välisarjan kolmas ja neljäs taas kohtaisivat pronssiottelussa.

Edellisenä päivänä Suomi hävisi katkerasti ja niukasti Kanadalle, kun Jeff Friesen teki ottelun ainoan maalin ajassa 56:32. Tänä päivänä vastaan asettui Ruotsi. Voitolla Leijonilla olisi vielä mahdollisuus jopa finaaliin, mutta ainakin pronssiottelu olisi haarukassa. Tappiolla kisat olisivat välisarjan jälkeen ohi.

Ruotsi aloitti ryminällä ja oli jo 11 minuutin pelin jälkeen 2-0-johdossa. Toisessa erässä Ville Peltonen (kukapa muukaan?) toi kahdella maalillaan Leijonat tasoihin, mutta ilo jäi lyhytikäiseksi. Reilua minuuttia myöhemmin Ruotsi oli jälleen johdossa ja johto venyi kahden maalin mittaan ennen toisen erän loppua.

Ajassa 45:53 sentteri Nichlas Falk (jonka jostain syystä muistan paljon pienempänä kuin hän olikaan) sammutti toivon kipinän tekemällä 5-2.

Lue myös: Näe kaikki MM-kisojen ottelut maksutta – toimi näin!

7.5.2000, Venäjä (Pietari)

Tänä päivänä Pietarissa melkoisen nöyryytysmankelin läpikäyneellä Venäjän wunderteamilla oli viimeinen mahdollisuus kairata itsensä pudotuspeleihin. Vastassa Valko-Venäjä. Jääkiekon parissa kuulee monasti puhuttavan miten asiat ovat usein pienestä kiinni. Siitä jäi nimenomaan kiinni Venäjän jatkopaikka. Tai riippuu näkökulmasta. Se, että näin ylipäätään kävi vaatii monen asian epäonnistumista.

Venäjän pannukakku alkoi viimeisen valmistumisvaiheensa ajassa 12:00, kun Vladimir Tsyplakov hyvin rakennetun hyökkyksen päätteeksi vei Valko-Venäjän 1-0 johtoon. Kai Venäjä yritti. Ainakin näennäisesti. Mutta vähänpä se toi tulosta. Vihellyskonserti alkoi jo kauan ennen summerin soittoa. Venäjän turnaus tulisi päättymään jatkolohkoon.

7.5.2002, Ruotsi (Göteborg, Karlstad & Tukholma)

Tänä päivänä Ruotsin kisoissa pelattiin puolivälieriä. Nämä kisat ovat vahvasti pyyhkiytyneet ihmisten mielistä, vaikka kisat olivatkin lopulta varsin onnistuneet. Leijonat saalistivat hyvään tahtiin pisteitä ja kokivat ainoan tappionsa jatkolohkon päätöspelissä kisaisäntiä vastaan.

Tästä matka jatkui puolivälieriin, jossa vastaan asettui USA. Tuolloin vielä yliopistosarjaa pelannut tuleva NHL-huippuvahti Ryan Miller oli Leijonille sen verran kova pala purtavaksi, että se vaati vielä pari ylimääräistä mureutuskierrosta ennen kuin alkoi hammas jauhamaan.

USA:lla oli aika inhottava joukkue näissä kisoissa, eli rehdin väännön sijaan nähtiin myös otteita, joita yleensä nähdään lentokentillä matkatavaroiden käsittelijöiltä. Lisäksi nähtiinpä pelissä sellainenkin harvinaisuus, että Suomelle tuomittiin kaksi varsinaisen peliajan rankkaria, joista kumpaakaan ei pistetty sisään. Miller, joka videolta päätellen oli nuorena aikamoinen poskisolisti, otti nämä, mutta Leijona vei voiton maalein 3-1, joten oli siinä varaa ehkä pari rankkuakin hassata.

7.5.2003, Suomi (Helsinki, Tampere & Turku)

Tänä päivänä Leijonat pelasi yhtä historiansa upeinta ottelua noin 27 minuuttia. “USKOTTEKO KOTONA?”, kysyi Mertaranta. Sitten tapahtui jotain. Sanoin 5-2-tilanteessa ystävilleni, joiden kanssa peliä katsoin, että “noi tulee muuten vielä tasoihin.” Voi kunpa se olisikin siihen jäänyt. Oikeassa oleminen ei ole koskaan ottanut niin paljoa päähän kuin tuolloin.

Muistan lukeneeni pari päivää tämän jälkeen, että pelin aiheuttamien traumojen purkuun perustettiin erillinen kriisipuhelin. Harmi kyllä näillä googlaustaidoilla en löytänyt asiasta mainintaa internetin syövereistä, mutta muistaakseni luin siitä jommankumman iltapäivälehden kolumnista. Tämä pisti asian perspektiiviin. Peliähän se vain oli. Vaikka olenkin vain kerran uskaltanut sen sittemmin katsoa ja silloinkin kaverin kanssa, eikä peliä laitettu käyntiin ennen kuin suojakänni alkoi tuntua. Mutta sehän oli vain peliä.

7.5.2010, Saksa (Gelsenkirchen, Köln & Mannheim)

Tänä päivänä Saksan MM-kisat avattiin tyylillä. Gelsenkirchenissä Schalken kotistadionille Veltins Arenalle oli saatu jää aikaseksi, joten kisojen avauspäivänä juhlittiin MM-kisojen uutta yleisöennätystä, kun 77803 katsojaa pakkautui stadionille seuraamaan kisojen avausottelua Saksa-USA. Samalla nähtiin myös kisojen ensimmäinen yllätystulos, kun Saksa onnistui nipistämään voiton jatkoajalla maalein 2-1. Tämä ei jäänyt lohkon viimeiseksi shokkihoidoksi…

7.5.2017, Ranska & Saksa (Pariisi & Köln)

Shokkihoidoista puheenollen, sellainen nähtiin tänä päivänä kaksi vuotta sitten. Kotikisahurmiossa pelannut Ranska otti historiansa ensimmäisen voiton Suomesta erinomaisen esityksen päätteeksi. Päävalmentaja Lauri Marjamäen päätä vaadittiin vadille. Kävin asiasta aika tulikivenkatkuisia keskusteluitakin, kun suivaannuin Marjamäen kohtelusta. Totuus oli silloin ja on sitä yhä, että tämä tulos ei ollut Suomen huonoutta, vaan Ranskan hyvyyttä ja se taas on pidemmän kehityksen tulos.

Tämä ja vuodesta 2012 eteenpäin nähdyt yllätystulokset ovat perua kahdesta hyvästä päätöksestä. Ensin IIHF laajensi vuonna 1998 kisat 16 joukkueen turnajaisiksi. Sen päätöksen hedelmiä kerätään nyt, sillä kisoissa nähdään harvoin enää todellisia turisteja ja putoamiskamppailu on äärimmäisen tiukkaa ja vähintään yhtä mielenkiintoista seurattavaa kuin lohkovoittokamppailu.

Toinen hyvä päätös oli siirtyminen kahteen lohkoon, jolloin pelejä on enemmän ja silloin myös mahdollsuuksia pelata rohkeammin. Tämänkaltaiset tulokset ovat arkipäiväistyneet ja jos kehitys jatkuu tällaisena, niin kohta isommatkin maat joutuvat aidosti pelkäämään puolivälieräpaikkojensa puolesta tasaisemmin ja tasaisemmin. Ja se on jääkiekon voitto.

Markku Silvennoinen

Jaa tämä:



Aiheeseen liittyvät julkaisut