Tänä päivänä MM-historiassa – Aurinkokuningas avaa suurvoiton taustat

Tänä päivänä MM-historiassa – Aurinkokuningas avaa suurvoiton taustat

Tänä päivänä MM-historiassa-sarjan toisessa osassa keskitymme historialliseen voittoon. 24 vuotta sitten Juhani Tammisen valmentama Ranska kaatoi Kanadan.

Ennen kuin menemme vuoteen 1995, niin kerrataan matkan varrelta pari maininnanarvoista tapausta.

25.4.1981, Ruotsi (Göteborg & Tukholma)

Ruotsin kisoissa pelattiin tänä päivänä alempaa loppusarjaa, jossa Suomi päätti kisansa 3-3-tasapeliin USA:n kanssa ja jäi kisoissa kuudenneksi. Historiallisesti merkittävämpi tulos nähtiin päivän toisessa ottelussa, jossa Länsi-Saksa nuiji Hollannin maalein 12-6. Hollanti putosi sarjatasoa alemmas, eikä sittemmin ole A-sarjassa esiintynyt.

25.4.1993, Saksa (Dortmund & München)

Tänä päivänä pelattiin alkulohkojen viimeisen kierroksen pelejä. Suomi hävisi Tsekeille 1-3, isäntämaa Saksa huudatti kotiyleisöä voittamalla USA:n 6-3, Kanada voitti Venäjän maalein 3-1, mutta kiinnostavin ja samalla myös historiallisin tulos nähtiin Ruotsin ja Sveitsin välisessä pelissä, jonka Sveitsi vei nimiinsä 6-4. Ruotsin päänahka oli Sveitsille merkittävä myös siksi, että Sveitsi pääsi näin maksamaan edelliskevään MM-välierän kalavelat, mutta ennen muuta toki siksi, että tämä oli Sveitsin ensimmäinen voitto Ruotsista MM-tasolla 43 vuoteen.

Lue myös: Tänä päivänä MM-historiassa – Tre Kronor luo Suomi-kiekon tuskanhetkiä

25.4.1995, Ruotsi (Gävle & Tukholma)

Kuten sanottua, tällä kertaa pääsemme todella tapahtumien ytimeen. Ranska kaatoi ensimmäistä kertaa MM-tasolla Kanadan ja tänä päivänä 24 vuotta sitten Gävlen hallin vaihtoaitiossa seisoi Ranskan päävalmentajan asemassa Juhani Tamminen. Tapasimme ”Tamin” vuosipäivän kunniaksi.

Siitä on nyt päivälleen 24 vuotta, kun tulostaululla luki Ranska 4, Kanada 1. Mitä liikkui Aurinkokuninkaan mielessä, kun päätössummeri soi?

– Kyllähän se oli Ranskan kiekon suurin voitto siihen mennessä. Ehkä sitä kuvaa parhaiten se, mitä Kanadan valmentaja, hyvä ystäväni Tom Renney sanoi ottelun lehdistötilaisuudessa. Hän sanoi “we got the French lesson.”

Kuinka korkealle arvostat tämän yksittäisen voiton koko urallasi?

– Jos ajattelen maajoukkueuraani, niin yksittäisitä peleistä se oli ehdottomasti paras. Se oli MM-kisapeli, eikä mikään klassinen daavidin voitto goljatista, eli että molari seisoo päällään, ottaa 72 torjuntaa, ainoasta paikasta pistetään musta häkkiin kolmen pompun kautta ja peli päättyy 1-0, vaan se oli silkkaa dominointia.

Jotta tällaiset temput voi toteutua, niin siihen pitää aidosti uskoa. Mistä ammensitte sen uskon, että tällainen voitto oli mahdollinen?

– Pohjois-amerikkalainen tapa pelata sopi sen ajan Ranskan joukkueelle. Pelasimme erittäin kovaa karvauspeliä otsikolla “hiiri seinään”, eli taklauksia ei varsinaisesti puolitiehen jätetty. Taustana tälle oli myös se, että koska Ranskan juniorisarjat olivat siihen aikaan erittäin vaatimattomia, niin monilla pelaajilla oli kontakteja Kanadaan. Moni heistä kävi siellä pelaamassa paikallisia juniorisarjoja, omaksuivat pelifilosofian ja mikä tärkeintä oivalsivat sen, että on niillä kanukeillakin vain kaksi jalkaa ja samaa leipää nekin syövät.

– Ranskalaiset pelaajat olivat erittäin hyviä valmennettavia ja ainakin minun filosofiaani kuuluu se, että joukkueeseen vaikutetaan ensisijaisesti johtavien pelaajien kautta. Olin sikälikin onnellisessa asemassa, että joukkueessa oli valtava määrä johtajuutta. Oli ykköskentän sentteri ja kapteeni Antoine Richer, Ranskan ensimmäinen NHL-pelaaja Philippe Bozon, poikkeuksellisen pelitaitava laituri Christian Pouget, kakkosketjun ankkuri Christophe Ville ja puolustuksessa Stephane Barin sekä huipputaitava Serge Poudrier. Lisäksi meillä oli pakistossa parimetrinen Jean-Philippe Lemoine, joka oli sellainen veli, että ensimmäinen niitin jälkeen selvisi nopeasti kanukillekin, ettei sinä iltana kannata haaveilla fyysisestä yliotteesta.

Et ilmeisesti lähestynyt Kanada-matsia uhkien vaan mahdollisuuksien kautta?

– Juuri niin! Olin ajatellut jo pidemmän aikaa, että jos aiomme Ranskana voittaa suurmaita, niin sen täytyy perustua shokkireaktioon. Halusin kääntää sen vallalla olevan ajattelun täysin toisinpäin. 99 prosenttia sen ajan valmentajista olisi lähtenyt peruuttelemaan ja luistelemaan enemmän takaperin kuin etuperin. Tiesin ja tunsin sekä joukkueen mentaliteetin että etenkin sen luisteluvoiman. Me menimme suoraan päälle!

– Pelikonseptini oli 2-1-2, jossa minulla oli voimakkaat laitahyökkääjät, jotka ajoivat pakkeihin kiinni hullun lailla ja keskellä oli sitten loistavat keskushyökkääjät Richer, Ville ja Franck Pajonkowski, jotka osasivat lukea peliä. Heidän tehtävä oli pitää viisikko kasassa, lukea mitä kautta vastustaja pyrkii purkamaan ja mitä kautta vastustaja lähtee avaamaan.

– Se oli näyttö siitä, että pienikin voi olla kaunista. Se vaatii riittävästi valmistautumisaikaa ja osaava valmennusjohto, joka tietää kuinka niillä työkaluilla pitää pelata, jotta voisi voittaa.  Minulla oli riittävästi aikaa harjoituttaa joukkuetta. Meillä oli kesällä ennen sarjojen alkamista parin viikon leiri Albertvillessä. Sitten oli tietysti perinteiset kansainväliset pelitauot, jolloin sain joukkueen myös yhteen Albertvillen loistavaan harjoituskeskukseen, jossa meillä oli miljoonan dollarin olosuhteet sekä harjoittelulle että myös levolle. Runnoin joukkueemme läpi Izvestija-turnaukseen, joka ei ollut poliittisesti ihan helppo juttu. Sitten helmikuun maajoukkueturnaukseemme kutsuimme mukaan Ruotsia, Suomen B-maajoukkuetta ja sen sellaisia, eli se valmistautumisprosessi tähtäsi kevääseen ja pelasimme ainoastaan kovia joukkueita vastaan. Pelaajat nauttivat tästä kaikesta täysin rinnoin ja se loi joukkueeseen myös poikkeuksellisen hengen.

Yksi suosikkisannonnoistasi MM-kisoja koskien on ollut, että kisoissa homman nimi on ”win the right games.” Oliko Kanada-peli teille se ”right game” ajatellen koko turnausta, joka päättyi historialliseen puolivälieräpaikkaan?

– Mehän aloitimme lohkon tunteikkaalla heimosodalla Saksaa vastaan ja voitimme sen matsin 4-0. Sitten välipäivän jälkeen painoimme Kanadaa tauluun, pallo lähti pyörimään oikeaan suuntaan ja Gävlen hallin lehtereille alkoi ilmestyä muutakin kuin nakinmyyjiä. Se siivitti meidät voittoon myös Sveitsistä.

Turnaus oli suuri menestys, mutta jäikö mitään hampaankoloon?

– Ainakin siihen aikaan IIHF:n järkyttävään politiikkaan kuului se, että Rene Faselin johdolla veljet olivat suunnitelleet kaavion niin, että jouduimme matkustamaan pelipäivänä Tukholmaan kohtaamaan Leijonat. Matkaa toki oli vain pari sataa kilometriä, mutta me jouduimme siirtämään koko revohkan pelipäivänä kaupungista toiseen, kun Suomi sai pari päivää huilata samassa hotellissa kaikessa rauhassa.

– Hävisimme Suomelle lopulta, mutta sekin peli oli 30 minuutin ajan 0-0. Sanoin ottelun lehdistötilaisuudessa, että “tästä eteenpäin toivon, että turnauskaavioista ja järjestelyistä vastaa joku muu kuin hammaslääkäri.”

Markku Silvennoinen

Jaa tämä:



Aiheeseen liittyvät julkaisut