Kolumni: Aika on nyt – Suomi on luonut upean sankaritarinan!

Kolumni: Aika on nyt – Suomi on luonut upean sankaritarinan!

Suomi kohtaa kiekkohistoriansa 11. MM-finaalissa Kanadan. Kaikkien aikojen Leijonatarinan huipennus on enää askeleen päässä.

“Kun aika on.”

Se on tänä keväänä ollut Leijonien tunnuslause ja tämän saimme tietää Maikkarin toimittajan Jani Uotilan ennen Ruotsi-ottelua toimittamasta insertistä.

Sen taustalla soi upeaäänisen ja valitettavasti jo edesmenneen Seija Simolan levyttämä versio samannimisestä kappaleesta.

Leijonille tuo slogan on tarkoittanut sitä, että kun aika on, on joukkue valmis näyttämään parastaan jäällä. Tähdet ovat olleet kieltämättä kohdillaan ja Leijonat ovat kasvaneet aina haasteen mukaan.

Taivaankappaleista puheen ollen, finaalipaikan taustalta löytyy mielenkiintoista kohtalon johdatusta.

Törmäsin Facebookia selatessani tietoon, että Keskusta on kärsinyt eduskuntavaaleisssa tappion vuosina 1995 ja 2011. Kuinka ollakaan, tänä vuonna Keskusta keräili ääntenlaskun jälkeen jälleen lelujaan.

Twitterissä taasen osuin sellaisen knopin äärelle, että vuonna 2011 oli ensimmäinen kerta, kun joukkueessa ei ollut ainuttakaan vuoden 1995 maailmanmestaria. Sattuipa niin somasti, että vuosimallin 2019 Suomi on ensimmäinen laatuaan, joissa ei pelaa ainuttakaan 2011 maailmanmestaria.

Onko siis tullut aika?

Olen kuunnellut edellämainittua Simolan kappaletta tänä aamuna useaan kertaan. Kappale on erittäin tunteikas ja kaunis. Koska olen pehmoileva tissiposki, enkä häpeä asiaa lainkaan, niin myönnän herkistyneeni kyyneliin tämän liikuttavan teoksen äärellä.

Mutta huomasin myös, että jos ajattelee kappaleen kertojan olevan MM-pokaali ja hänen kaipauksensa kohteeksi Leijonat, niin kappale osuu, sopivasti logiikkaa venyttäen, yksiin sen kanssa, mitä kappaleen otsikko on tarkoittanut Leijonille.

“Kun aika on niin auringon näät nousevan / Ja kuulet mun sua kutsuvan

Kun aika on, taas leikitään / Sinut jälleen nään

Sinä saavuthan, kun aika on / Niin uudelleen sä kaiken saat

Mä leikistämme silloin totta teen”

Leikkiähän se tämä jääkiekko lopulta on, vaikka itse kaukalosta on tänään leikki kaukana.

Lue myös: Katso MM-kisojen mitalipelit ilmaiseksi!

Tarina vs. tarina

Suomi saa toista kertaa tässä turnauksessa vastaansa Kanadan. Taustalla on upea onnistuminen kisojen avausottelussa, mutta sen toistaminen alkaakin olla sitten jo pienimuotoinen amerikantemppu.

Me tiedämme Leijonien kasvutarinan, mutta unohtaa ei sovi sitäkään, että Kanadan selkäranka on myös kasvanut valurautaikseksi turnauksen aikana. Kaikki oikeastaan alkoi jo siitä, kun ykköstähti John Tavares loukkaantui kisojen aattona ja joutui kotiin.

Se tarkoitti, että Kanada menetti ykköstähtensä, joukkueen johtajaksi ja hyökkäyspelin veturiksi kaavaillun pelaajansa. Kanadan oli tiivistettävä rivejään ja alkaa tehdä asioita kollektiivisemmin. Sen osoitti myös tappio Leijonille.

Kanadan seuraava testi tuli kolmannessa ottelussa Slovakiaa vastaan, jossa se nousi kahdesti tappioasemasta ja iski voittomaalin 1,8 sekuntia ennen peliajan päättymistä. Tällaisilla peleillä on tapana edistää joukkueen yhteenkasvuprosessia. Ja sitä se totta vie teki!

Sen jälkeen Kanada on hävinnyt MM-kisoissa kaksi erää. Ranska-ottelun toisen erän sekä Sveitsi-puolivälierän ensimmäisen, molemmat 1-0. Kanadan verkkoon tehtiin neljässä vimeisessä alkulohkon pelissä kolme maalia.

Oli kuitenkin tavattoman lähellä, ettei Kanadaa olisi nähty Bratislavan leveysasteilla. Sveitsi oli 0,3 sekunnin päässä Kanadan pudottamisesta. 0,3 sekuntia! Mutta niin vain oli Kanadan selkäranka sitä luokkaa, että se kairasi itsensä väkisin jatkoajalle ja hoiti homman kotiin. Se oli se viimeinen sysäys. Vahvat kisat pelannut Tsekki näytti aivan junnujoukkueelta Kanadan semifinaalikäsittelyssä.

Eli vaikka Suomi on matkallaan murskannut niin paljon harmaata kiveä, että sillä määrällä rakentaisi pari Kouvolaa lisää, niin nyt vastassa on joukkue, joka on käynyt läpi samanlaista mankelia. Suomen etumatka yhtenäisyydessä ja hengessä on, jos ei jopa kokonaan tasoittunut, niin ainakin huvennut verrattuna Ruotsi- ja Venäjä-peleihin.

Vaikka Suomi on selvittänyt tieltään hanget, korkeat nietokset ja vuorenseinämät, niin asetelma ennen finaalia ei muutu mihinkään. Vastassa on joukkue, jolla on paremmat yksilöt, mutta pelikulttuuri, joka perustaa pelaamisen löyhempään taktiseen raamiin. Suomen on oltava virheetön, Suomen on maltettava, Suomen on oltava viisas mutta ennen kaikkea Suomen on kollektiivina oltava se parempi paikallaolijoista ja luotettava vaikeallakin hetkellä siihen, mitä on sovittu, mitä on toteutettu ja tehdä se yhdessä.

Suomen pitää lyödä joukkue, joka on todistetusti sinnikäs ja joka on sisäisestä sanakirjastaan repinyt irti erään oleellisen sivun l-kirjaimen kohdalta. Kanada on myös joukkue, joka tietää, ettei maalin parin ero ole yhtään mitään. Ja mikä pahinta, Kanadan joukkue tietää, että heillä on myös taitoa tehdä ne tarvittavat maalit.

Sellaisen vastustajan edessä ei minkäänlainen herpaantuminen käy laatuun. Kiekollisen pelin tulee olla tarkkaa, mutta itsevarmaa. Omalla alueella pitää uskaltaa mennä tilanteisiin, mutta pitää huolta, ettei pelaa itseään ulos. Kaveria on tuettava omaa tonttia unohtamatta. On uhrauduttava, annettava iskuja, otettava niitä, uskallettava katsoa vastustajaa silmästä silmään hetkellä kuin hetkellä ja rohkeasti tehtävä pelin kulloinkin vaatima ratkaisu.

Me suomalaiset voimme jo nyt olla poskettoman ylpeitä tästä Leijonajoukkueesta, joka väristä riippumatta tulee kotiin kauloissaan Suomen kiekkohistorian epätodennäköisin mitali. Tätä tarinaa tullaan muistelemaan vielä vuosikymmenten ajan, eikä suotta, sillä tässä joukkueessa on jotain poikkeuksellisen suurta. Nimenomaan joukkueena. Se on klassisesti sanottuna enemmän kuin osiensa summa.

Unelma kaikkien aikojen kultamitalista elää ja hengittää, vaikkei sen koskaan pitänyt. Unelma on kantanut joukkueen nyt niin lähelle kuin vain voi, mutta sen yhden portaan astuminen tulee vaatimaan enenmmän kuin mikään aikaisemmin koettu yhteensä.

Kun aika on, on lyötävä pöytään kisojen paras peli. Ja se aika on tänään hieman iltayhdeksän jälkeen.

Onnea matkaan, Leijonat. Kävi miten kävi, olette sankareita jo nyt!

Markku Silvennoinen

Kirjoittaja on Radio City Turun jääkiekkoselostaja, joka laittoi ennen tämän tekstin kirjoittamista samppanjapullon jääkaappiin viilenemään

Jaa tämä:



Aiheeseen liittyvät julkaisut