MM-kisat: Sankareita ja konnia – Venäjä jäi Leijonien kultajunan jyräämäksi!

MM-kisat: Sankareita ja konnia – Venäjä jäi Leijonien kultajunan jyräämäksi!

MM-kisat tarjoavat tarinoita jokaisen kisapäivän tarpeiksi. Semifinaalista tuli kaikkien aikojen Leijona-näytös, tässä sen Sankarit ja konnat!

Nyt oli kuulkaas sellainen peli, että ei tässä voi piitata pätkän vertaa mikä on toisen pelin tulos. Aivan sama mitä siellä tapahtui. Tämän päivän Sankarit ja konnat olivat selvillä, kun Suomen sensaatiomainen finaalipaikka varmistui!

Sankarit

Kunniamaininta – Leijonat (Suomi, Finland)

Tämä oli ehdottomasti koko joukkueen voitto! Vaikka mitalikorokkeelle nostetaankin yksilöitä, niin jokaikinen ukko kantoi leiviskänsä kunnialla ja oli osana tekemässä mielestäni sitä kaikkien aikojen suurinta MM-kisavoittoa. Tämä oli paras peli, mitä olen koskaan Leijonilta nähnyt MM-tasolla ja kalpenee ainoastaan Torinon olympialaisten Venäjän kaadolle.

Häikäisevä joukkuepelin näytös, jonka muutti Venäjän tykit nallipyssyiksi.

3. Atte Ohtamaa (Suamenlejjona!) 

Periaatteessa tässä kohtaa voisi nimetä kenet tahansa jäällä viimeisellä minuutilla olleista pelaajista, mutta Ohtamaa nousee esiin pelin viimeisen laukauksen ansiosta. Kiekko tuli Jevgeni Malkinin laukauksesta aloituspisteen sisäkaarelle Nikita Kucherovin lapaan. Eli Venäjän paras maalintekijä sai kiekon aivan parhaaseen maalintekosektoriin, mutta mihin kiekko päätyi?

Aivan. Se päätyi suoraan Ohtamaan pelihousujen persuksiin. Hän ei hätiköinyt itseään ulos tilanteesta vaan piti fokuksen oleellisessa, piti päänsä kylmänä ja laittoi kroppaa likoon juuri oikealla hetkellä. Mahtava suoritus!

2. ”Mörkö-Marko” Anttila (Kansallissankari)

Jos ei sillä siunaaman hetkellä, kun peli päättyi, lähtenyt liikkeelle patsashanke jokaisessa Suomen kaupungissa, kylässä tai pitäjässä, jossa Anttila on koskaan käynyt edes ABC:lla kusella, niin siellä eivät valtuustot hoida hommiaan!

Kyllä kai sitä hieman tuli ihmeteltyä, kun nelosketjun äijälle ommeltiin C-kirjain rinnuksille, mutta piru vie, mitä pidemmälle MM-kisat ovat edenneet, sitä kovemmin on Anttila vastannut huutoon ja kasvanut vielä kokoaankin isommaksi pelaajaksi. Lisäbonus tulee maalin nöyryyttävyydestä, sillä onhan se nyt varmasti aivan helvetillistä molarille ja vastustajalle ylipäätään, että pelataan tuollainen peli ja ainoa maali holahtaa längistä kassiin.

1. Kevin Lankinen (Leijonakuningas)

Oliko tämä jopa kaikkien aikojen suoritus Leijonien veskarilta? Jos ei, niin lähellä sen on oltava. Muistan yhden…YHDEN(!!!) vähän huolimattoman reboundin, mutta muuten en keksi virheen virhettä Lankisen tekemisestä. Eihän se näyttänyt edes vaikealta. Mutta oli sitä.

Elävimpinä jäävät mieleen ensimmäisen erän etukulman torjunta, jossa Lankinen oli laittamassa jopa päätä väliin, jotta kiekko ei menisi yläpesään, toisen erän ällistyttävä ja salamannopea tolpalta tolpalle-polkaisu, jonka ansiosta Lankinen esti jo varmalta näyttäneen maalin sekä tietysti loppuhetkien loistavat torjunnat, jotka hän hoiti. ilmeisesti lisähaasteen vuoksi, ilman mailaa. Koska miksi ei?

Konnat

Kunniamaininta – DJ i.L.G. (Opportunisti)

Niin hienoa kuin Marko Anttilan nousu kansallissankariksi onkin, niin DJ i.L.G. ansaitsee luomastaan ”Mörkö-Markon” nimellä ja Mertarannan hehkutuksella ratsastavasta umpiepärehellisestä rahastus(koska jotenkinhan tämä vielä hilloksi saadaan lyötyä)pumputushumpuukihirvityksestä ehdotonta vankeutta, mahdottoman suuruiset sakot, potkun munille, poikittaista pari tuntia taukoamatta lyöjän valitsemaan kohtaan hänen kohtaan kropassaan ja piinaavan paheksuvia katseita loppuikänsä jokaiselle kauppareissulle. Saman kohtelun haluan myös rikoskumppanille Arttu Wiskarille, joka toi somejaollaan tämän kaiken kansan tietoisuuteen.

Tsekkaa biisi: Video: Onko tässä uusi kesähitti? Löikö Mörkö sisään – Arttu Wiskari feat. Antero Mertaranta

Koska ”Mörkö-Marko” on rulettanut kisoissa niin kovasti, niin voimme valitettavasti olla varmoja, että tästä rasittavasta rallatuksesta ei päästä eroon enää ikinä, vaan nämä MM-kisat sementoivat sen aseman Saravon Pekka, Pekka, Pekkojen, saunovien poikien, pienten häiden, taivaiden varjelun, backhand-forehandien ja ihanaa Leijonoiden jatkumossa. Tästä tulee aivan samanlainen sietämätön korvamato, jota joka ikinen ruosteinen Corolla tuuttaa niin että suppari meinaa lyödä läpi takalasista.

Että kiitti vaan niin maan perusteellisesti!

3. Tobias Björk & Martin Frano (Seepralan Kisa-Weikot)

Kyllä muuten sapettaa, että tällaisen näytelmän jälkeen on annettava kirpakkaa poikkaria virkavallan suuntaan. Nämä MM-kisat ovat sisältäneet poikkeusellisen monta heikkoa hetkeä raitapaidoilta.

Jäähyjä ei juuri vihelletty ja tällaiseen kovaan peliin kuuluukin antaa siimaa, mutta se ei tarkoita sitä, että selviä jäähyjä ei vihelletä! Juhani Tyrväinen kaadettiin Suomen siniviivalla päivänselvällä kampituksella, mutta käsi pysyi vieläkin taskussa. Okei, ei siinäkään mitään, jos tuomaristo päättää vetää taskustaan linjan, joka usein nähdään pudotuspelien jatkoajoilla, eli vain maalit ja ruumiit vihelletään. Mutta jos sille tielle mennään, niin sitten sillä myös pysytään!

Nimeän molemmat seepraveljet tähän, koska en ole varma kumpi heistä paskoi housuunsa, jätti kampin viheltämättä, mutta antoi Oliwer Kaskelle aivan naurettavan kaksiminuuttisen huitomisesta. Ja miksi se oli naurettavaa?

No, Kaski osui Kirill Kaprizovin mailanvarteen lavankärjellään ja vastaavia osumia tulee pelissä kuin pelissä noin kolme tuhatta eikä se tälläkään kertaa vaikuttanut peliin pennin jenin vertaa. Jos Kaprizov olisi pudottanut mailansa, maila olisi mennyt poikki tai lyönti osunutkin käsille, niin ok, mutta nyt kyseessä oli tyylipuhdas haamuvihellys, joka olisi voinut ratkaista pelin.

Onneksi Suomi tappoi jäähyn ja tämä muniminen jäi vain sivujuonteeksi hienossa kiekkopelissä. Venäjällä toki ollaan asiasta täysin toista mieltä, nimittäin he syyttivät tuomaristoa tappiostaan. Etenkin puolustaja Mikhail Sergachyov otti erittäin jämäkän avioeron todellisuudesta summerin soitua ja vaikuttaisi siltä, että tappio on muutenkin otettu Venäjällä vastaan varsin esimerkillisesti!

2. Andrei Vasilevski (Venäjä)

Kuten yllä tuli mainittua, löysi ottelun ainoa maali tiensä verkkoon Vasilevskin längistä. Sellaista sattuu joskus, mutta nyt se tuntuu erittäin käsittämättömältä, sillä Vasilevskin maila oli nimenomaan sen kuuluisan ”five-holen” suojana, mutta niin vain Anttila sai neppinsä putkista katiskan perukoille. Olen varma, että Vasilevski herää kesällä muutamaan kertaan yltä päältä hiessä ja kirkuen Anttila-aiheisesta painajaisesta.

1. Nikita Gusev (Venäjä)

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin yhden maalin, olkoon miten helppo tahansa, ei olisi pitänyt millään riittää tämän Venäjän arsenaalia vastaan. Mutta niin vain Suomen viisikkopuolustus söi jälleen venäläistähdiltä parhaan terän ja vanhaa kunnon kuskailuvaihdetta ja puskemista oli havaittavissa pelin vanhetessa.

Tähänkin kohtaan olisi monta ehdokasta, mutta nostetaan Gusev esiin siksi, että jos MM-kisat olisivat päättyneet ennen tätä peliä, olisi Gusev ollut seinävarma valinta turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Hän sortui pahiten yksinyrittämiseen, kun tilanne kävi tukalaksi ja juuri hän katosi pahiten kuvasta, kun peliä ratkottiin.

Gusev oli yksi jäällä loppuhetkillä olleesta kuudesta hyökkääjästä. Kolmea helppoa, lähimmälle pelaajalle annettua syöttöä lukuun ottamatta Gusev oli jäällä pelkkä statisti, joka kuvissa ollessaan teki korkeintaan vain hallaa omiensa tasoitushaaveille. Parhaiden pitää olla parhaita kovissakin peleissä.

Markku Silvennoinen

Jaa tämä:



Aiheeseen liittyvät julkaisut