Ruotsi puolivälierän supersuosikki – Leijonat luottaa perinteisiin vahvuuksiin

Ruotsi puolivälierän supersuosikki – Leijonat luottaa perinteisiin vahvuuksiin

Puolivälieräpäivä koittaa vihdoin ja Leijonat saa kahdeksannessa pelissä vastaansa rakkaan vihollisen Ruotsin, joka lähtee matsiin selvänä suosikkina.

Mitäpä sitä kaunistelemaan. Vaikka Suomi oli oman lohkonsa kakkonen ja Ruotsi omansa kolmonen, niin asetelman pitäisi olla jotakuinkin sama kuin lohkoykkösen ja lohkon kuutosen välillä. Eli toisin sanoen, 8-9 kertaa kymmenestä ennakkosuosikki vie pelistä omansa, mutta harvoin, kun kaikki osuu juuri oikein kohdilleen, voi pienmpikin olla kaunista.

No, onhan Suomi yksi suurista kiekkomaista, siitä ei ole epäilystäkään, mutta tänä vuonna kaikki hihaässät ovat löytäneet Ruotsiin. Tre Kronorilla on parikymmentä NHL-pelaajaa. Heistä kymmenkunta kuuluu NHL:n eliittiin ja loput ovat hyvän tason NHL-pelureita. Yhtään penkinlämmittäjää ei kisoihin ole tuotu.

Suomen joukkueesta noin puolet tulee jääkiekon SM-liigasta. Niin hieno ja aidosti arvostettava sarja kuin meikäläinen liiga onkin, niin tietysti ero on dramaattinen. Varsinkin ratkaisuvoimasta puhuttaessa.

Leijonien peli on ollut sinänsä laadukasta ja se on tuottanut tarpeeksi mahdollisuuksia maalintekoon, mutta kun tykkien sijaan matkaan on saatu vain napakat ilmakiväärit, niin niillä on tultava toimeen ja hyväksyttävä, ettei niillä kylvetä aivan samanlaista tuhoa, kuin mitä hieman jyhkeämmällä arsenaalilla aikaan voisi saada. Niinpä Suomi on ollut tehoton, varsinkin viime peleissään.

Ruotsin peli ei ole ollut parasta A-ryhmää. Vielä. Ja Suomen tehtävä onkin oikeastaan juuri se, ettei Ruotsi pääse kehittämään peliään enää yhtään napsua, koska jo pienkin parannus voisi olla Leijonille kohtalokas. Ottelu tulee vaatimaan Suomelta lähes täydellistä onnistumista puolustussuuntaan. Sanon lähes, sillä sellaista ei ole olemassakaan. Ruotsin tasoinen joukkue tulee saamaan muutaman maalipaikan, vaikka Suomi pelaisi kuinka häikäisevää puolustuspeliä. Se vain menee niin. Ja silloin tarvitaan hieman tuuria.

Vaikka Ruotsin peli ei ole ollut kaikkein tiiveintä tai yhtenäisintä, niin joukkueen kärki on terävä kuin myyttisin samuraimiekka ja sitä terää riittää vaikka muillekin joukkueille jaettavaksi.

William Nylander täytyisi pystyä eliminoimaan täysin. Gabriel Landeskogia ei saisi päästää oman alueen keskustaan missään vaiheessa. Patrick Hörnqvistille ei saa edes tarjota mitään muuta matkustustapaa maalinedustalle kuin makuupaikkaa. Oliver Ekman Larssonin nousut pitää puolustaa pois. Elias Petterson on pidettävä irti kiekosta. Elias Lindholm on syytä pitää laidoilla. Adrian Kempen jos erehtyy päästämään ampumaan, niin joutuu todennäköisesti altistumaan Ruotsin kaamealle maalilaululle. Ja älkääkä nyt hyvät Leijonat antako John Klingbergille viivassa hetkenkään rauhaa ja kun kimppuun menette, niin missään nimessä ette sitten pelaa itseänne ulos tilanteesta!

Tuossa nyt oli vasta kahdeksan nimeä. Jokainen toistaan tappavampi ja vieläpä eri tavalla. Sitten pitää vielä muistaa se jäljelle jäävä tusina, joista jokainen, aivan jokainen pystyy myös tekemään pahaa jälkeä. Ikävintähän näissä veitikoissa on vielä se, että he eivät sooloile, vaan kiekko tekee työt ja he korjaavat hedelmät.

Eikö kuulostakin masentavalta? Mitä ihmettä Leijonat sitten voi tehdä käydäkseen ylittämättömän esteen yli? Sepä se. Silloin on kaivauduttava ali. Jos Ruotsi on korkea muuri tykkitorneineen, on Leijonien oltava kaikkea muuta.

Ruotsillakin herkät kohtansa

Leijonien on oltava tiiviimpi, yhtenäisempi, joissain tilanteissa aggressiivisempi, joissain passiivisempi, mutta aina, AINA, viisaampi. Tätä varten Leijonat pidetään kasassa pitkään leireillä ennen turnauksen alkua. Jotta se olisi tiivis. Jotta se olisi yhtenäinen. Jotta saataisiin yhteisiä kokemuksia, joista ammentaa voimaa niinä hetkinä, kun haaste näyttää kaikkien muiden silmiin mahdottomalta. Jotta olisi tarpeeksi toistoja, jolloin jokainen pelaaja taatusti tietää mitä kaukalossa kulloinkin kuuluu tehdä. Siitä, vahvasta turnauspelaamisen perinteestä sekä Suomeen rakennetusta yhteistyön jääkiekon perustasta on ammennettava tässäkin ottelussa.

Lisäksi Ruotsilla on myös yllättävänkin herkkä kohta suojauksessaan, jota Latvia ja Sveitsi hyödynsivät ja josta Venäjä ajoi läpi rekalla. Ruotsi nimittäin puolustaa suoria hyökkäyksiä varsin näennäisesti. Kun kiekko tuodaan laidasta sisään ja maalille ollaan menossa kahdelta muulta kaistalta täyttä vauhtia hieman toisen aallon kautta, niin yksi pieni hassu levityssyöttö keskelle on saanut Ruotsin puolustuksen murenemaan täydellisesti ja avaamaan aivan huippuluokan maalipaikkoja. Tämä on erittäin hedelmällistä maaperää Kaapo Kakon ja Toni Rajalan kaltaisille syöttötaitureille.

Ruotsi on perinteisesti ottaen myös taktisesti viisas joukkue, mutta tämä ryhmä on rakennettu hyökkäämään eikä päävalmentaja Rikard Grönborg ole epäröinyt antaa maalareilleen sutia kouraan ja koko värikarttaa käyttöön. Tämä avaa Leijonille sauman vastaiskuihin. Hyökkäävä joukkue ei myöskään ole kotonaan omalla alueella eikä pidä maalineduspaineista. Siinä siis heti pari osa-aluetta lisää, joilla olisi suotavaa vääntää turboruuvia.

Näistä huolimatta Ruotsi on pelottavan kova ja kuten sanottua, 8-9 kertaa kymmenestä Tre Kronor poistuu kaukalosta voittajana, mutta käsikirjoitus elää läpi ottelun. Kuinka hyvin Suomi sietää myllyjä omalla alueellaan? Kuinka pitkään ja kuinka hyvin Suomi saa niistä selvittyään rakennettua omaa hyökkäyspeliään? Kuinka jäähyttömästi Suomi pystyy puolustamaan ja kuinka erikoistilannepeli rullaa? Kumpi tekee avausmaalin ja missä kohtaa peliä?

Avoimia ja oleellisia kysymyksiä jää ilmaan tavattoman paljon, kuten vielä sekin, että olisiko tämä sittenkin se yksi kerta, kun…niin, parempi jättää se sanomatta. Ainakin vielä. Vastauksia kuitenkin alkaa putoilemaan itse kunkin syliin iltayhdeksän jälkeen.

Suomen ja Ruotsin välinen puolivälierä näkyy tietysti ilmaiseksi live stream -palvelun kautta! Tästä Suomi-Ruotsi-ottelun lähetys pyörimään!

Markku Silvennoinen

Jaa tämä:



Aiheeseen liittyvät julkaisut