Välillä tuntuu käsittämättömältä miten naiset eivät ymmärrä urheilua. Miksi joku haluaisi katsoa Wimbledonin finaalin sijasta kodin sisustussarjaa? Millä ihmeen logiikalla urheilutapahtuma voisi olla tylsä ja erityisesti millä ihmeen logiikalla kodin sisustaminen voisi kilpailla kiinnostavuudellaan urheilun kanssa?
Vastaus on se, että miehet ja naiset on ohjelmoitu eri tavalla. Tämä on täysin evoluution tulosta, jota en tällä kertaa osaa selittää yhtään sen tarkemmin. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja yksinkertaisesti: Näin se maailma vain menee. Pääsin eilen sukeltamaan tähän hieman maailmaan, jossa naiset ovat enemmän kuin kotonaan: IKEAAN!
Ostoslistalle oli merkitty päiväpeittoa, kukkia, pyykkikori, henkareita ja muuta elämisen kannalta vitaalia. Jo sisäänpäästyämme meinasi pokka pettää. Naiset sädehtivät onnesta, vaikuttivat kuin he olisivat kääntäen olleet seuraamassa NBA:n finaalien seitsemättä ottelua. Miehet vaikuttivat juuri samanlaisilta, mitä naiset ovat pahimmillaan urheilukatsomoissa. Kuin näkymättömät remmit olisivat olleet heidän kaulojensa ympärillä.
Miehet pyrkivät kommunikoimaan keskenään. Jos he olisivat lintuja, olisivat he varmasti lähettäneet jotain hädän tai pelon signaaleja toisilleen. Tuli itsellenikin mieleen, että jos täällä on lapsiparkki, niin miksei täällä ole miesparkkia? Erityisesti kukkaosastoilla ja keittiön sisustusosastoilla miehet tuntuivat olevan äärimmäisen kujalla.
En pystynyt ymmärtämään miksi täytyy ostaa noin 30 euron arvoinen pyykkikori. Vieressä olisi ollut täydellisesti poikamiesbokseista tunnettu “pyykkisäkki” noin viidellä eurolla. Tuntuuko vähän hölmöltä maksaa noin paljoa jostain bambupäällysteisestä korista? Tämä on taas näitä tilanteita, jotka on selitettävissä vain evoluutiolla.
Tutkivana journalistina halusin kuitenkin ottaa tästä asiasta selvää. Miksi me sijoitamme näin merkittävän summan rahaa pyykkikoriin, kun samalla rahalla saisi kaksi lippua vaikka Veikkausliigan otteluun?
“Mieti kuinka pahalla tuulella mä olisin, jos vessan lattialla hengaisi tollainen säkki täynnä paskaista pyykkiä? Näe se vaikka investointina onnellisuuteen, koska kun pyykit on tuossa niin en ole yhtään niin pahalla tuulella”, sain vastaukseksi.
IKEA:ssa tai muussa sisustuliikkeessä käynti on kuitenkin nähtävä erityisesti oppimisprosessina ja tutkimusmatkana. Ihmiskunnassa tuskin päästään koskaan lähemmäs sitä simulaatiota, jota toinen sukupuoli tuntee osallistuessaan toisen mielitapahtumaan. Nyt ymmärsin miltä niistä naisista saattaa tuntua, jotka eivät pidä urheilua juuri minään, mutta joutuvat tulla väkisin mukaan tapahtumaan.
Olin täysin kujalla IKEA:ssa. En tuntenut mitään luonnollista olossani siellä. Koko mieskerho olisi varmasti tarvinnut akuuttia kriisiapua paikalla, mutta uskon suurimman osan selvinneen tapahtumasta hengissä.
Muutama kehitysehdotus IKEA:lle
– Enemmän tuoleja ja sohvia liikkeen puolelle
– Kylttejä kattoon, joissa lukee “Miesparkki”
– Playstationeita ja muita härpäkkeitä liikkeeseen
– Kenties olut + viskimaistiaisia
– Pidempään liikkeessä vietetty aika = isompi kauppakassi ja lasku
