Suomen korisjoukkue Susijengi on ehkä syvimmässä “kriisissä” mitä joukkue on kokenut vuosiin. Näin ainakin jos keskustelupalstoja ja suomalaisia kyynisiä urheilufaneja on uskominen. Neljä hävittyä matsia putkeen, “kiukutteleva” johtaja, valmennusportaan muutos ja uusien pelaajien sisäänajo on tuottanut tuloksellista päänvaivaa koko susiperheelle. Kisoihin on enää yhdeksän päivää, mitä voimme siis odottaa?
Otetaan huomioon seuraavia pointteja positiivsella näkökannalla. Väitän, että pystyn ampumaan alas kaikki osittain aiheelliset pelkotilat joukkueen nykytilaa koskien.
1.Tappioputki:
Pitää paikkansa, neljä hävittyä peliä putkeen taitaa olla Susilauman ennätystä hipova suoritus. Toki kaksi keskimmäistä tappiota (Italia ja Slovenia) olivat etukäteen melko arvattavia, mutta Belgia ja Ukraina pelit annettiin pois loppuhetkillä. Onko syytä huoleen? On.
Muistetaan kuitenkin, että Suomi on näissä kaikissa otteluissa pelannut melko laajalla rosterilla ja vieraskentällä. Susijengin tärkein ase, eli joukkuefiilis ja peli-ilo ei ole voinutkaan olla samaa luokkaa mitä se tulee olemaan perjantaina kun 7000 fania huutaa jäähallissa kuudentena pelaajana. Suomen pelaajat syttyvät peliin täysin eri tavalla kun kannustusrumpu alkaa soimaan. Pelitapa vaatii heittäytymistä ja tsemppaamista, joka on ehkä ollut hitusen poissa vieraskentällä tyhjillä stadioneilla.
2. Koposen pelivire
Petteri Koponen on saanut paljon palautetta keskustelupalstoilla ja osittain aiheesta. Hän on sortunut välillä turhautumiseen ja ei ole saanut itsestään vielä parasta irti. Häneltä odotetaan sitä johtajuutta kisoissa, joka tuo Suomelle voittoja. Hänen täytyy pystyä pelaamaan pari haamuottelua, joissa hän lähes yksin pystyisi kantamaan joukkueen koviin voittoihin.
Ehdotan kuitenkin kaikkia antamaan miehelle vähän hengähdystä. Koposen kausi Venäjällä venyi kesäkuulle saakka ja vain kuukausi aikaisemmin hän oli saanut esikoisensa. Kesäloma tyttöystävän ja lapsen kanssa jäi harvinaisen lyhyeksi, eikä varmasti pitkä maajoukkueleiritys poissa perheen luota ole jatkuvasti suurta herkkua kun kotona on pieni lapsi odottamassa.
Koposen on varmasti aika vaikea syttyä jokaiseen harkkamatsiin kun tietää jo etukäteen minkälaista vastuuta on luvassa EM-parketeilla. Kyllä se Kopperi sieltä syttyy kun on tarvis. Ei hätää.
3. Uudet pelaajat ja heidän sisäänajo
Mahdollisuuksia on annettu paljon uusille pelaajille. Onnistumisia on tullut hetkittäin, mutta varsinaista esiinmarssia toivotulla tavalla ei ole nähty. Teemu Rannikko ja Hanno Möttölä antoivat joukkueelle paljon enemmän kuin mitä kentällä esittivät. Olisi joukkueelle parasta jos tämä kaksikko olisi valmennustiimissä tai vaikka juomapullon täyttäjinä – mutta he eivät ole.
Heitä ei pysty korvata, mutta Suomen on elettävä sen asian kanssa. Kun kisat alkavat, ei pelata enää 12 pelaajan rosterilla, vaan Suomi tiivistää peluutustaan. Jamar Wilsonin rooli on selkeytymässä ja uskon hänen saavan entistä vahvemman roolin puolustuspäässä nopeilla jaloillaan. Jammusta tullaan kaivamaan entistä enemmän sasusalinmaisia puolia esille, eikä jätetä hänelle liian suurta roolia hyökkäyspäässä. Sitten kun Jammu saa hyökätä vähän pienemmillä paineilla, niin tulostakin alkaa syntyä.
Suurin ongelma Susijengillä tulee olemaan isossa päässä kun joudutaan virhevaikeuksiin. Ville Kaunisto, Jonas Caven ja Carl Lindbom saavat minuutteja ja nämä minuutit täytyy pystyä taistelemaan isolla asenteella. En kuitenkaan näe uusien pelaajien sisäänajoa niin suurena ongelmana kuin harkkamatseissa, koska EM-kisoissa nämä minuutit jäävät harkkapelejä pienemmiksi.
4. Heitot kolisevat rautoihin
Suomi on heittänyt ihan päin sitä itseään harkkamatsit. Koko joukkueen peli perustuu momentumiin, jota ei ole tyhjien stadioneitten edessä pystytty rakentamaan. Kun onnistuneen kolmosen jälkeen 5000 suomalaista huutaa täysiä, joukkue saa siitä voimaa ja momentumia normaalia enemmän. Muistatteko ensimmäisen harkkamatsin Ranskaa vastaan, jossa susilauma pyöritti Euroopan parasta joukkuetta ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin 22 pisteellä. Se oli sitä momentumia, jota Susilauma sai yleisön huudoista.
Seuraavat kuusi ottelua (harkkamatsi + 5 alkusarjamatsia) pelataan käytännössä kotiotteluina. Huutomyrsky on melko kovaa kun suomi skooraa läheltä tai kaukaa.
En siis ole vielä yhtään huolissani Susijengin minikriisistä. Tulee muistaa, että joukkue ei välttämättä ole maailman paras vierasjoukkue, mutta onneksi meidän maajoukkue pelaa kaikki tärkeät matsit käytännössä kotijoukkueena!
