MM-kisat: Top 5 Leijonien ikimuistoisimmat puolivälierävoitot!

MM-kisat: Top 5 Leijonien ikimuistoisimmat puolivälierävoitot!

MM-kisat aloittavat matkan kohti huipennustaan, kun pudotuspelit alkavat. Listasimme sen kunniaksi Leijonahistorian viisi kovinta puolivälierävoittoa!

5. Suomi-USA 5-4 RL, Venäjän MM-kisat 2007

Tämä oli playoff-vaiheen peliksi varsin outo, sillä etenkin toisessa erässä verkko heilui vuorovedoin ja nuotat tosiaan pääsivät lepattamaan! Suomi johti avauserän jälkeen 1-0 Tuomo Ruudun maalilla. Toisen erän kaava oli hyvin yksinkertainen. USA tasoitti kolmasti ja Suomi toisti oman pesuohjelmansa mennen johtoon. Tomi Kallio roikkui kokonaisen erän verran kiinni voittomaalissa, kunnes USA:n Andrew Hutchinson tasoitti vielä kerran reilut viisi minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. Jatkoajalla maalihanat kuivuivat. Rankkareissakin mentiin monen monta kierrosta, kunnes Jere Lehtinen muistutti kaikille, että joskus se koruttomin suoritus on vain se kaikken kaunein.

Kuriositeettina mainittakoon, että tuossa USA:n 12 vuoden takaisessa joukkueessa oli kaksi tämänkin kevään kisakävijää, maalivahti Cory Schneider ja puolustaja Ryan Suter.

4. Suomi-USA 3-2 JA, Kanadan MM-kisat 2008

Oli vaikeaa tehdä eroa yllämainitun pelin ja tämän kanssa. Molemmissa vastassa USA, molemmat melkoisia trillereitä, mutta pari asiaa kallisti vaa’an tähän suuntaan. Ensinnäkin USA:lla oli paria astetta kovempi nippu kuin vuotta aiemmin. Toisekseen kisat pelattiin pienessä kaukalossa, joka on Leijonille aina oma haasteensa. Kolmanneksi, ottelun taustalla oli kuuma ja ikimuistoinen välisarjan ottelu. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, vaikka ottelussa nähtiin musta minuutti aika lailla pahimpaan mahdolliseen aikaan, eli USA tasoitti ottelun viimeisellä kympillä kahden nopean maalin ansiosta, niin Leijona ei jäänyt kaivamaansa kuoppaan makaamaan, vaan pykäsi jatkoajalla tikkaat ja kiipesi aina semifinaaliin. Muistan ajatelleeni, että näyttipä Sami Lepistön voittomaali helpolta, mutta jälkitarkastelu on avannut silmäni Saku Koivun maskipelaamisen erinomaisuudelle.

3. Suomi-Kanada 4-3, Tsekkoslovakian MM-kisat 1992

Onhan se ensimmäinen aina ensimmäinen. Sitä ei ehkä tule enää ajatelleeksi, mutta MM-historian ensimmäiset pudotuspelit pelattiin vaivaiset 27 vuotta sitten. Suomi rullasi ”kaikkien aikojen huonoimmalla joukkueella”, kuten sitä silloin tituleerattiin, alkulohkossaan voitosta voittoon. Kiekkokansan, sikäli kun Suomea sellaiseksi pystyi silloin vielä kutsumaan, pettymys oli varmasti käsinkosketeltavaa, kun selvä lohkovoitto toi historialliseen puolivälierään vastustajaksi Kanadan. Vaahteralehtipaidat onnistuivat nukkumaan onnensa ohi parissa alkusarjan pelissä ja vajosi Suomen ”jättipotiksi.”

Sen vuoden Kanada ei ollut verrattavissa niihin sikermiin, joita Kanada on aivan viime vuosina kisoihin lähettänyt, mutta joukkue oli ladattu täyteen hyviä kakkos-kolmosketjun NHL-pelaajia ja suurimpana tähtenä tuikki maalivahti Ron Hextall. Mutta sekä Kanada että etenkin Hextall oli kalpeneva odottamattoman supersankariesityksen edessä. Tuo ilta kuului Suomen kiharatukkaiselle, Jofa-pottaiselle,  pirkanmaalta ponnistaneelle He-man kopiolle, eli Timo Peltomaalle. Ilveksen hyökkääjä latoi Hextallin taakse hatullisen ja kirjasi nimensä isoilla kirjaimilla ikuisiksi ajoiksi Suomi-kiekon historiaan. Toki Peltomaan kolmannesta maalista on sanottava, etten tajua mitä hiiskattia Hextall yrittää siinä. En pääse legendan ajatusmaailman sisään tässä tapauksessa edes poralla.

2. Suomi-USA 3-2, Suomen ja Ruotsin MM-kisat 2012

Ai että miten ylitetään hattutemppu puolivälierässä, kun listataan legendaarisia puolivälieriä? Jesse Joensuulla on vastaus siihen kysymykseen. Porin jässikkä jäi vuotta aiemmin vain statistin rooliin, vaikka Anssi Salmela tosin mestaruuden jälkilöylyissä herkistyi ”haastattelussa” häntä kehumaan. Kotikisoissa Joensuu näytti hauista, kun sitä eniten tarvittiin. Hän teki sekä tuikitärkeän avausmaalin että tietysti voittomaalin, joka on yksi kisahistorian legendaarisimmista.

Vaivaset yhdeksän sekuntia ennen kun masentaa vastustajan ja riipaisee kiekon pörsään, niin onhan se jo itsessään hattutemppua kovempi juttu. Tämä logiikka toisaalta saa miettimään, että montako maalia Jere Karalahden nimiin pitäisi kirjata Norjan kisojen ikimuistoisen tasoituksen jälkeen? Onko painoarvo suoraan verrannollinen peliajan vähyyteen? Entä millaista kerrointa ottelun panos antaa?

Ja takaisin sivuraiteelta. Jälleen kerran nähtiin USA:ta vastaan myös hivenen kyseenalainen maali, kun Mikko Koivu laittoi luistinta väliin Suomen 2-2-tasoituksessa. Ei maalissa taitanut silloistenkaan sääntöjen valossa lopulta mitään ihmeellistä olla, mutta ainahan sitä hieman harmahtavalla alueella ollaan, kun kiekko luikkarista vauhtia ottaa maaliin mennäkseen.

1. Suomi-Kanada 3-2, Valko-Venäjän MM-kisat 2014

Minskin kisojen Kanadan kaato kuuluisi piikkipaikalle jo pelkästään siitä syystä, että sen ei oikeastaan olisi pitänyt edes olla mahdollista. Ei siksi, että Suomella oli jalkeilla aika samankaltainen joukkue kuin tänä keväänä, vaan siksi, että Suomen puolivälieräputki säilyi katkeamattomana vain, koska Latvia sössi oman mahdolllisuutensa viimeisessä pelissään Sveitsiä vastaan.

Sveitsi oli jo ulkona turnauksesta, joten heidän ammattimaisuuttaan ei voi kuin ihailla. Latvialla oli käsissään kaikki valtit, sillä kahden pisteen voittokin olisi vienyt heidät jatkoon, koska Latvia oli voittanut Suomen avauskierroksen keskinäisessä pelissä. Sveitsi kuitenkin murjoi itsensä toisen erän alussa jo 3-0-johtoon, mutta sydämentykytyksiä oli luvassa.

Ensin Sveitsin maalivahti Reto Berra päästi karmivan maalin längistään kolmannen erän alkuun. Sitten Latvian painostus tuotti kavennuksen, kun aikaa oli jäljellä vielä iljettävän paljon, miltei kaksi ja puoli minuuttia. Maalia katseltiin tovi videolta mahdollisen korkean mailan vuoksi, mutta koppa hyväksyttiin. Hieman reilua minuuttia ennen Latvian maali oli tyhjänä, Sveitsi pääsi 2-0-hyökkäykseen, mutta onnistui kuin ihmeen kaupalla munimaan varman maalin! Sveitsi piti onneksi pintansa ja pelasi Suomen puolivälieriin.

Itse Kanada-pelistä sen kaikkien aikojen ikimuistoisimman puolivälierän tekee se, että noin 40 minuutin ajan juuri mikään ei viitannut siihen, että Suomi pääsisi kerran johtoasemansa menetettyään enää peliin mukaan. Suomen turnaus oli ollut yksi pitkä tuskien taival, kun taas Kanada oli voittanut oman lohkonsa menettäen matkan varrella vain kolme pistettä. Sitten tapahtui jotain. Ja se jokin oli Kanadan veskari Ben Scrivens.

Kanukkiveskari hörppäsi pahasti Juuso Hietasen ampuman viattoman näköisen vedon ja yhtäkkiä Suomi oli saanut kovasta puurtamisesta palkinnon ja onnettaren valloittavan hymyn saattelemana Suomella oli yhtäkkiä taas mahdollisuus. Suomi oli taas pelissä mukana. Kun Iiro Pakarinen niittasi voittomaaliksi jääneen pussin, niin muistan ajatelleeni, että se oli siinä. Tuosta ei Kanada enää nousisi. Vain noin erää aiemmin koko ajatus olisi ollut täysin järjetön.

Mutta niin vain ”Suomen kaikkien aikojen huonoin joukkue vol.2” nousi todella vahvaa Kanadaa vastaan ensin rinnalle ja sitten ohi eivätkä ihmeteot edes loppuneet siihen. Tässä tarinassa oli kaikki mahdolliset käänteet ja koko tarina oli niin epätodennäköinen kaikin mittarein mitattuna, ettei sitä voi sivuuttaa.

Minskin ihme oli todella juuri sitä.

Markku Silvennoinen

Jaa tämä:



Aiheeseen liittyvät julkaisut