MM-kisat: Sankareita ja konnia – toisen kisapäivän tuomiot

NHL Ranska-Suomi Leijonat Suomi MM-kisat Kaapo Kakko IIHF

MM-kisat tarjoavat tarinoita jokaisen kisapäivän tarpeiksi. Toinen päivä kätki sisuksiinsa kuusi peliä, tässä niiden sankarit ja konnat!

Sankarit

Kunniamaininta – Andres Ambühl (Sveitsi)

Sveitsin maajoukkuelegenda juhli lauantaina sadatta maaotteluaan ja teki sen lyömällä tiskiin kaksi syöttöpinnaa. Ambühl on kuudes 2000-luvulla MM-kisoissa pelannut pelaaja, joka on sadan maaottelun kerhossa. Ambühl pääsee kovaan seuraan, sillä listalta löytyvät hänen lisäkseen Jörgen Jönsson, Petteri Nummelin, Ville Peltonen, Mathias Seger ja David Vyborny.

3. Ben Bowns (Iso-Britannia)

Mainos alkaa

Iso-Britannian paluu pääsarjatasolle ei ollut mitään pelillistä ilotulitusta, mutta se osoitti brittien olevan täysin uskottava jääkiekkojoukkue. Britit eivät aivan venyneet sensaatioon Saksaa vastaan, mutta maalivahti Bowns oli lähellä viedä joukkueensa kohti luvattua maata. Bowns ei saanut kaukalossa palkintoa pelistään pisteiden muodossa, mutta ansaitsisi niitä, joten kannamme pienen kortemme tähän kekoon nostamalla hänet kakkospäivän tähdistöön. Jos MM-kisat muotoutuvat briteille menestyksekkäiksi tulee Bowns olemaan suurin yksittäinen tekijä sen takana.

2. Kevin Fiala (Sveitsi)

Niin, se kisojen ensimmäinen hattutemppu tosiaan nähtiin jo päivällä. Sveitsi toki möyhensi heikon Italian nopeasti nurin, mutta se ei himmennä Fialan loistoa lainkaan. Hattutemppu on aina hattutemppu ja lahjakkaan Fialan turnaus alkoi vaikuttavalla lentokelillä…

1. Kaapo Kakko (Suomi)

…mutta sitten on se toinen lahjakkuus, joka on aloittanut MM-kisat äänivallin särkevällä lentonopeudella. Kysyin ensimmäisen pelin jälkeen, että jos se oli debyytti, niin mitä vielä näkisimmekään? No, Kaapo vastasi kysymykseen aika mykistävällä tavalla iskemällä hattutempun Slovakian verkkoon. Uskomatonta. Posketonta. Suvereenia virtuositeettiä. Ei ole kahta kysymystäkään kuka on kisojen kuumin pelaaja. Kaapo Kakko, we salute you!

Konnat

Kunniamaininta – Sebastian Dahm (Tanska)

Dahm hörppäsi puolesta kentästä ammutun vedon ja tuhri hiukan myöhemmin herkkuriparin suoraan vastustajan lapaan. Verkko heilui siitäkin. Dahm toki paikkasi mokiaan hieman rankkarikisassa ja Tanska voitti pelin, mutta taisto tulemaan sen verran tiukkaa, että nämä hönöilyt maksoivat Tanskalle arvokkaan pisteen. Pitää muistaa, että Dahmilla kävi ratkaisevassa rankkarissa myös tuuria, kun kiekko karkasi Damien Fleuryn lavasta. Dahm on Tanskan kantavia voimia, mutta jotta Tanskan MM-kisat päättyisivät onnellisesti, on Dahmin parannettava otteitaan seuraaviin peleihin.

3. Patrick Peter (Itävalta)

Holtiton taklaus suoraan päähän ja tilille kisojen ensimmäinen ulosajo. Tuskinpa siinä mitään tahallista oli, mutta kun niitti ei osu mihinkään muualle kuin vastustajan puhelimeen, niin perästä on kuuluttava. Tällaisilla taklauksilla ei tee yhtään mitään.

2. Radko Gudas (Tsekki)

Taklaaminen ei ole eksaktia tiedettä. Välillä parhaatkin taklaajat ajoittavat pomminsa pieleen ja seuraukset ovat ikävät. Gudaksen vahingoissa vain tuppaa olemaan ikävä sivumaku. Tässä tilanteessa oli ehdottomasti taklauksen paikka, mutta miksi Gudas laski painopisteensä todella alas ennen osumaa? Jos hän ei suoraan yrittänyt osua myös Mats Rosseli Olsenin alakroppaan, niin vähintään tavoitteena oli ylöspäin suuntautuva saattoliike, joka on omiaan aiheuttamaan päävammoja. Gudaksessa on suihkunraikkaanakin jotain likaista.

1. Mikko Kaukokari (päätuomari, Suomi)

Totta kai Gudaksen tilanteessa lapansa pystyyn nosti suomalainen tuomari. Totta kai hän myös veti tuomion aivan vihkoon. Hän antoi Gudakselle 2min(!) rangaistuksen polvitaklauksesta, jota tämä tilanne ei ollut nähnytkään. Gudas vetää painopisteensä alas ja osuu ahterillaan/reidellään vastustajan polveen.

Ehkä pelinlukutaidossani on jotain vikaa, mutta kuulostaa kovin paljon leikkaamiselta, josta yleensä rötöstelijä heivataan pelistä pois ilman minkäänlaista mietintää tai keskustelua.

Vaikka itse teon näkisi säännön lievimmän määritelmän mukaan ja vaikka vastustajan loukkaantuminen ei suoraan tarkoitakaan ulosajoa, on loukkaantuminen nykylinjauksen mukaan rangaistusta koventava tekijä, jolloin tässä tapauksessa ei pitäisi olla mitään epäselvyyksiä sen suhteen, että olisiko Gudas pitänyt ajaa ulos vai ei.

Ei Gudaksen ulosajo olisi helpottanut Rosseli Olsenin nivelsiteiden rippeitä piippuhyllyltä etsineiden Norjan huoltajien työtä saati uhrin kipuja, mutta kun isompaa tuomiota ei jäältä voi antaa, niin tällaisessa tilanteessa on annettava edes se.

Markku Silvennoinen