MM-kisat: Sankareita ja konnia – Manninen paransi vuoden 2003 haavat!

MM-kisat: Sankareita ja konnia – Manninen paransi vuoden 2003 haavat!

MM-kisat tarjoavat tarinoita jokaisen kisapäivän tarpeiksi. Rangaistusasteikko on palautettu normaaliksi, kun esittelemme puolivälierien sankarit ja konnat!

Sankarit

Kunniamaininta – Harri Pesonen (Suomi)

Pesonen pelasi perhanan hienon pelin kaikkinensa, mutta yksi hetki nousee ylitse muiden. Se tapahtui juuri ennen 3-3-tasoitusta ja maali syntyi suurelta osin sen ansiosta. Pesonen teki kenties Suomen kiekkohistorian upeimman liikkuvan maskin. Ajoitus oli häikäisevä! Ja vaikutus myös. Eihän veskari sieltä mitään nähnyt. Ainoa edes samalle sivulle pääsevä kilpaileva suoritus on Tuomo Ruudun maski Jarkko Immosen 1-1-tasoitukseen 2011 MM-finaalissa. Ylipäätäänkin saisivat historoitsijat varmasti plärätä aika monet MM-kisat läpi ennen kuin samanmoisia suoritteita tulee vastaan.

3. Nikita Gusev (Venäjä)

Nikita Kucherovia ympäröivä hype on ihan ansaittua, mutta mielestäni Gusev on ollut jopa vielä parempi. Hän luo tolkuttoman määrän paikkoja ja pystyy itse viimeistelemään myös. Gusev on ollut käänteentekevä pelaaja jokaisessa pelissä, mutta ensimmäiseen pudotuspeliin tehot 1+2 ovat panosten ansiosta tietysti himpun verran arvokkaammat. Gusev on, jos ei absoluuttisesti paras, niin ainakin yksi vahvimmista kandidaateista turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Hävyttömästä erkkarointitavastaan huolimatta.

2. Damon Severson (Kanada)

Jos kisojen avausmaalia pitää pantata pudotuspeleihin saakka, niin se kortti on hyvä tietysti pelata mahdollisimman dramaattisella tavalla. Kuten vaikka MM-kisojen puolivälierässä 0,3 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua. Rohkenen väittää, että kisahistoriasta ei niukempaa aikamarginaalia maalinteolle löydy. Kanadan MM-kisat jatkuvat, mutta kesäloma kävi jo niin lähellä, että herkimmät ehtivät jo hiukan ruskettua.

1. Sakari Manninen (Suomi)

Olipa muuten lähellä, että Manninen olisi toisella puolen listaa. Hänen luistimensa oli ratkaisevan sentin-pari siniviivan päällä Suomen 4-4-maaliin johtaneessa hyökkäyksessä. Siitä paitsio, niin Leijona ärjyisi tuopiinsa jossain päin Slovakiaa juuri nyt.

Mannisen voittomaali oli mykistävä ja siihen tykö vielä kolme syöttöpinaa, ja sankaritarina on valmis! Olen nähnyt Mannisen ratkaisevan ison pelin jatkoajalla ennenkin. Tällä kerta ratkaisu oli hieman taidokkaampi kuin edellinen. Mutta vain hieman. Mannisen maalilla on myös historiallista painoarvoa. Kuten ystäväni totesi pelin jälkeen laittamassa viestissään ”Nyt on 2003 kuitattu.” Manninen sulki vihdoin vuoden 2003 haavat ja ajoi kotikisojen haamut ehkä jopa lopullisesti mäjelle.

Toki tuloksen osalta kyseessä ei ollut aivan samanlainen spektaakkeli ja tietysti se, että se tapahtui Suomen kotikikoissa on oma pikantti lisänsä, mutta sen, missä tämän pelin tulos ja puitteet jäävät vajaaksi, kompensoi nimilistojen välinen epäsuhta. Tämä on karuin nöyryytys, jonka Suomi on Ruotsille kiekossa kuunaan aiheuttanut. 2011 finaali oli varmasti kova pala myös, mutta se repesi vasta lopussa ja kiekkopelit nyt joskus vain repeävät ratketessaan.

Mutta tämä peli olisi ollut täysin otettavissa ellei Ruotsin taktinen raami ja uskallus pelata olisi romuttunut täysin Leijonien ottaessa ohjat. Peli kirposi täysin Ruotsin NHL-miljonäärien lapasesta ja Suomen ”kaikkien aikojen huonoin joukkue vol.3” kiitti, pokkasi, kumarsi ja painoi ohi.

Konnat

Kunniamaininta – Jukka Jalonen

Kyllä, arvaat oikein. Tämä valinta on täysin epärehellinen tapa hommata Jalonen mukaan listaukseen. Mutta jollain tämä pitää perustella, joten sovelletaan ruotsalaisnäkökulmaa. Suuri valmentajanero Rikard Grönborg (ja hänen partansa, joka elää kausien välillä eri osoitteessa) joutui nyt päättämään uransa Tre Kronorissa nöyryytykseen ja ken on siihen syypää?

Jalonen.

Ruotsi yritti vain tuoda mukaan NHL-tähtiloistoa ja tehdä näistä MM-kisat, jotka muistetaan yksilötaidon juhlana, mutta sille lyötiin piste tylsällä taistelumoraalilla ja (sanotaan nokan vartta pitkin katsoen) alhaisella joukkuepelaamisella. Ken on siihen syyllinen?

Jalonen.

Ruotsi paini massiivisten kultapaineiden kanssa ja vaikka he eivät sitä taatusti edes kuulleet, niin telepaattisesti Ruotsin paine lisääntyi, kun joku meni sanomaan, että on ylpeä Suomesta, vaikka joukkue häviäisi pelin. Ken, oi ken kehtaa moista mustaa magiaa käyttää?

Jalonen.

3. Gaëtan Haas (Sveitsi)

Sitten voisin vaikka vakavoitua hetkeksi. Nyt joudun vähän epämukavalle alueelle, sillä Haasilla, kuten koko Sveitsin viisikollakin, oli joukkueen paras mielessään. Kyse on siis hetkestä ennen kuin Kanada teki dramaattisen tasoituksensa. Simon Moser oli peittämässä Seversonin vetoa ja kun hän sai oman Moserista kimmonneen riparinsa takaisin, olivat neljä muuta pelaajaa tulossa vetoa peittämään. Lopulta se oli Haas, joka vahingossa teki maalivahti Leonardo Genonille lähes täydellisen maskin haitaten pomminvarmasti hänen torjuntaansa ja ehkä juuri sen ratkaisevan rahtusen verran.

Moser oli optimaalisesti sijoittunut, joten Haasin kohdalla homma meni hätäilyksi ja sitä kautta hätävarjelun liioitteluksi, joka pääsi kostautumaan, sillä hän oli kohdassa, jossa hän pystyi tekemään kovasta yrityksestä huolimatta tilanteelle vain hallaa. Se ei varmasti ollut tämän hienon pelaajan tarkoitus ja sydäntä särkee sekä hänen että koko Sveitsin joukkueen puolesta, mutta niin se vain on, ettei maalia olisi todennäköisesti tullut ilman hänen maskiaan. Aikaa oli kuitenkin niin kovin vähän.

2. USA:n pelivalmius

USA:lla oli kasassa joukkue, jolla olisi kuulunut pelata mitaleista. Aivan ehdottomasti. Mutta sitä mahdollisuutta he eivät itselleen ansainneet ja siihen suurin syy on, jos siis puolivälierän kannalta ajatellaan, USA:n todella köpöinen lähtö otteluun Venäjää vastaan. Jenkki pyöri sellaisessa pesukoneessa, että valmistajat ympäri maailman hieroivat silmiään, soittelivat tekniikan pojille ja tuotekehitysosaston nörteille, että ”kattokaa ny hei j—lauta tota pyöritysnopeutta, miksei meidän vehkeet pysty tuohon, häh?”

He tekivät siitä vielä pelin, se on totta, mutta Venäjää vastaan ei auta nukkua yhtä erää, kun juna yleensä jättää siinä kohtaa asemalla, vaikka kuinka olisi vippi-liput ja kaikki tilpehöörit hankittuna. USA jäi siis jälleen lehdelle soittelemaan.

Sen USA Hockey on ymmärtänyt jo, ettei näihin kekkereihin kannata lähettää yliopistopoikia menettämään kasvojaan, mutta vielä kun keksivät, että miten he saisivat joskus vietyä MM-kisat läpi niin, ettei pelillinen jänne katkea kertaakaan kovassa paikassa, niin joskus saattaa kannu nousta myös jenkkikipparin käsivarsien avustamana.

1. Ruotsin joukkue

Tämän piti olla se vuosi, kun Ruotsista tulee triplamestari. Tuloksena oli kuitenkin sensaatiomainen nöyryytys. Ruotsin NHL-ryhmä vastaan Leijonien ”SM-liiga joukkue.” Ja mitä kävi? Aika vähän oikeita asioista.

Mediassa ja muuallakin on veskari Henrik Lundqvistin niskaan kaadettu rekkalastillinen kuonaa, mutta vaikka hän ehkä ansaitseekin siitä osansa, on se silti ylimitoitettua, täysin epäreilua ja kaikin tavoin väärin kaataa kaikkea yhden pelaajan niskaan. Tämä, jos mikä, oli kollektiivin tappio.

Ruotsi oli parantanut suorien hyökkäysten ja vastaiskujen puolustamista, jolla eilen spekuloin, mutta pitkillä hyökkäyksillä ja oman pään myllyt hyvin kestäen, alkoi peli kääntyä Suomelle.

Ruotsi sai kuitenkin toisen erän lopussa haaviinsa jotain, minkä olisi pitänyt riittää ja ehkä he luulivatkin sen riittävän. Nimittäin melko dramaattisen pukukoppimaalin, joka lyhisti koko kiekkokansamme tunnelman ja ryhdin sekä maalin sisällä ollen kameran, mutta kumma kyllä, ei tämän vuoden Leijonajoukkuetta. Vaikutus oli oikeastaan juuri päinvastainen siihen, mitä sen tulisi olla.

Suomi sai valtavasti lisävoimaa siitä maalista, kun taas Ruotsi passivoitui ja meni täysin selviytymismoodiin sekä menetti taktisesti otteensa lopullisesti. Eric Perrin sanoi minulle usein, kun häntä haastattelin otteluennakoita varten, että ”jos työmäärät ovat tasan, niin peli alkaa kääntyä taitavammalle joukkueelle.” Ei Ruotsia voi työnteon puutteesta mielestäni syyttää vaan tyhmästä pelaamisesta. Kovankin työmäärän voi kohdistaa vääriin asioihin, joten ”Ekin” mietelausetta olisi syytä hieman muokata.

Kiintoisa kysymys on sekin, että mistä tuollainen hirmujoukkue löytää sieltä kaikkien sisäisten valikoiden joukosta passivoitumisen vaihtoehdoksi? Tässä nyt kuitenkin oli kolme perättäistä peliä, joista kahdessa Ruotsi lyötiin todella ahtaalle (Latvia ja Sveitsi) sekä yhdessä nuijittiin aika täysin (Venäjä), joten tiesikö jokainen pelaaja sisimmäsään, ettei kaikki ole kunnossa? Että normipelillä tulisi varmemmin turpaan kuin puolustamalla?

Puolustaminen kuitenkin antaa varmaan helposti sen illuusion, että homma voisi hoitua niinkin, kun se on jo monen monta minuuttia hoitunutkin. Saako se alitajunnan tekemään tätä myyräntyötä, joka johtaa siihen, että usko omaan aloitteelliseen tekemiseen murenee kollektiivisesti? Että jos tästä nyt vain selvitään, niin voitolla MM-kisat jatkuu ja on taas aikaa pistää pakkaa kasaan ennen mitalipelejä?

Tämä Ruotsin joukkue oli paperilla todella vahva, mutta kovassa paikassa se oli vain juuri sitä, eli pelkkää paperia.

Mutta miksi niin oli?

Sitä on tässä kesällä aikaa sitten jokaisen kolmen kruunun verskoja kantaneen miettiä, kun golfkentällä käpsivät.

Markku Silvennoinen

Jaa tämä:



Aiheeseen liittyvät julkaisut